Vuohijärven rannoilla oli teollisuutta kehittynyt jo ennen rautatieden tuloa. 1700-luvun lopulla Voikosken partaalle oli rakennettu seudun ensimmäinen vesivoimalla toimiva saha. Repoveden sydänmaille, Tervarummun pieneen kylään sekä Vuohijärven eteläosaan, Siikakoskelle rakennettiin sahat 1820-luvulla. Vesisaha eli sahamylly toimii aivan samalla periaatteella kuin vesimyllykin. Virtaavalla vedellä pyöritettiin vesipyörää josta voima siirrettiin sahan raamiin ja sahanteriin. Sahan teho riippui suoraan veden virtauksesta, koska alkeellisimmissa vesisahoissa ei vielä ollut edes vaihteita.1900-luvulla Hillosensalmelle, Sahaniemeen rakennettiin ensimmäinen höyrysaha. Lauri Roitto oli hommannut Jaalan puolelta Saarisen vanhan sahan laitteet ja jo vuonna 1928 saha oli toiminnassa. Parhaimmillaan saha pyöri kolmessa vuorossa ja työllisti miehiä sekä naisia 250 - 300 henkilöä, metsäpuoli mukaanluettuna. Sahanpatruuna Roitto rakensi 1930-luvun alussa Taipaleen Kartanon kauniille kannakselle Orilammen ja Vuohijärven väliin.
Muutama vuosikymmen Taipaleen Kartanon rakentamisen jälkeen siellä aloittivat toimintansa alueen ensimmäiset matkailuyrittäjät, Irja ja Väinö Siikava. Saha siis toimi edelleen vaikka omistajat välillä vaihtuivatkin. Roiton jälkeen saha siirtyi osittain Pölhölle ja sittemmin Koskiselle. 1950-luvulla saatiin sähköt sahalle ja samalla Hillosen kylälle. Sotien jälkeen Hillosensalmen sahalla sahattiin paljon puutavaraa Neuvostoliitolle sotakorvauksiksi.
