Muuttolintuja Kouvolassa Anttilan kylän pelloilla sunnuntaina 17.4.2011.
Muuttolintuihin ja kevään tulemiseen liittyy paljon sanontoja ja vanhan kansan viisauksia. Vanha loru "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään" ei mielestäni kerro niinkään kevään tulemisesta, vaan on hyvä muistisääntö tuttujen muuttolintujen saapumisjärjestykseen. Monta kertaa olen myös kuullut etenkin isoäitini suusta vanhan pohjoisvalkealalaisen sanonnan "kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle". Myöhemmällä iällä olen vasta kuullut sanonnan muuttuneen muualla muotoon, jossa varoitellaan kuovin äänestä.
Olen aina ollut kiinnostunut myös erilaisista sanonnoista ja uskomuksista, joten linnun muuttuminen samassa sananparressa kuulosti alkuun omituiselta vaikka molemmat lajit saapuvatkin Suomeen samoihin aikoihin. Mutta etymologiaa selvitellessä löytyi myös tähänkin järkeenkäypä selitys. Kuovin varoituksia kuunnellaan yleisesti esimerkiksi Salpausselkien eteläpuolella, jossa pellot ja peltoaukeat hallitsevat maisemaa.
Repoveden perämetsien pienillä peltolänteillä taas kuovit ovat suhteellisen harvinaisia vieraita ja niiden varoitushuutoja odotellassa ehtivät kyllä jäät jo sulaa. Kurjet ovat Repoveden suunnalla huomattavasti kuoveja yleisempiä kevään vieraita, joten on loogista, että kurkien huutoa on Repoveden korpien keskellä yleisesti pidetty enteenä heikentyneistä jäistä.
Otsikon sanonta on taas sitä nuorempaa kansanviisautta.
