Eilinen maanantaipäivä sujui varsin rattoisasti, kun Tervarummun lähin naapuri eli Halisen Väiski tuli kämpän pihamaastoon opettamaan päreiden irroittamista. Väiski on oikea mestari hyvien pärekorien tekemisessä. Muutama viikko sitten kun olimme uistelemassa Saarijärvellä löysimme yhden Väiskin jo vuosia sitten likoamaan laittaneen pärepuun, joka oli lähtenyt omille teille uiskentelemaan Saarijärvelle. Vedessä puu ei ollut mennyt miksikään, joten uitimme sen rantaan ja haimme Väiskin avuksi. Kokeneesti irtosivat päreet vuosilustoja pitkin mutta siihen pitää siis valita oikeanlainen puu, liottaa sitä riittävän pitkä aika ja vielä valita puusta oikea kohta, josta päreitä on mahdollista edes irroittaa. Oikein irroitetut päreet ovat huomattavasti kestävämpiä kuin koneellisesti irroitetut, joissa puiden syyrakenne on rikottu. Ensimmäinen oppitunti päretöistä on siis takana, jo aiemmin edesmenneeltä Askolta opituista tuohitöiden tekemisestä oli tässä hyötyä.
Netistä löytyy aina kaikenlaisia juttuja. Sieltä löytyi myös selitys sanonnalle, joka siis otsikosta viitaten liittyy kuuluisiin tuhannen pillun päreisiin. Niitä päreitä käytettiin vielä 1800-luvulla, siis ennen laudeliinojen keksimistä, saunoissa naisten alapään suojana. Ymmärrettävistä syistä olosuhteet maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta erittäin puutteelliset ja saunallakin oli tuohon maailman aikaan monta eri käyttötarkoitusta. Lauteilla saattoi siis olla vaikka minkälaisia mikrobeja ja bakteereita.
Pillun päreet eli “vitukkeet", kuten niitä tuolloin kutsuttiin, tehtiin tavallisista männyistä vuolluista päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan. Sanonta “Tuhannen pillun päreiksi” on syntynyt luonnollisesti, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Että näin. Tiedä sitten tuon tarinan todenperää.
