Syksyiset illat ovat varsin pitkiä ja pimeitä, joten se on aivan täydellistä aikaa tähtitaivaan tarkkailuun. Taivaalle tähystellessä pitää valita kirkas pakkasyö, koska sumu ja pilvet estävät tähtien ja tähdistöjen näkymisen. Myös kuutamo on huonoa aikaa tähtien erottamiseen, koska kirkas kuu peittää valollaan ainakin lähimmät tähdet. Paras aika olisi siis muutaman viikon päästä, kun kuu on uusi eikä valaise taivasta.
Paikaksi kannattaa etsiä aukea paikka, jossa katuvalot tai muu valosaaste ei estä tähtien näkemistä. Lisäksi kannattaa laittaa lämpimästi päälle, koska paikoillaan oleminen ja kylmyys ovat huono yhdistelmä. Makuualusta ei ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos niskat eivät kestä taivaalle tiiraamista.
Tähtien tarkkailuun saa valmiin tähtikartan Ursan eli tähtitieteellisen yhdistyksen sivuilta. http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/ -osoitteesta saatava kartta päivittyy automaattisesti ja laittaa taivaan tähdistöt valmiiksi oikeille paikoilleen, kun vaihdat paikkakunnan ja kellonajan oikeiksi.
Tähdistöihin liittyy paljon eri tarinoita. Tarinat ovat pääsääntöisesti samoja eri puolella Tellusta vaikka ne ovatkin taipuneet eri kansoille sopiviksi. Eurooppalainen Orionin tähdistö ja Orionin vyö ovat muuttuneet suomalaisessa tarinaperinteessä Väinämöiseksi ja viikatteeksi. Jos tähtien tarinat kiinnostavat hyvää iltalukemista löytyy tästä linkistä, Sakari Lehtinen ja Tähtitaivaan tarinoita.
Yllä oleva kuva on isännän käsialaa ja kuvattu Saarijärven savottakämpän pihamaastossa reilu kuukausi sitten. Repovedellä tähdet erottuvat uskomattoman hyvin, koska katuvalot ja muu kaupunkien valosaaste on kaukana. Kuvassa nuotio on värjännyt puiden lehdet punaiseksi.
