Vanhasta kunnon manuaalipostista tulee vain tilattuja lehtiä, joita ei meinaa ehtiä lukemaan sekä tietenkin niitä laskuja, joita ei ole vielä tullut muutettua elaskuiksi. Mutta tulee sieltä aina joskus jotain yllätyksellistä ja kivaakin. Viime viikolla posti nimittäin toi käsin kirjoitetun kirjeen. Siis uskokaa tai älkää. Aivan uskomaton tunne, en edes muista koska olisin saanut postista jotain niin arvokasta.
Mutta vielä arvokkaammaksi kirjeen tekee sen sisältö. Kirje tuli herrasmieheltä, joka on ennen muinoin asustellut Tervarummun kylässä. Hän oli lukenut lehdestä jutun yrityksestäni ja päätti kirjoittaa kirjeen. Kirjeessä hän kertoi kullanarvoisia tarinoita Tervarummusta ja lähetti mukana kopioita valokuvista sekä kaikkea muuta Tervarumpuun liittyvää aineistoa. Sekä onneksi myös puhelinnumeronsa. Oli varsin mukavaa soittaa ja kuulla lisää tarinoita kylästä, josta enää harvalla on oikeita omakohtaisia muistikuvia. Tervarummun kylä nimittäin lunastettiin Puolustusvoimille jo 1950-luvulla, joten paikasta omia muistikuvia omaavat alkavat olla jo 70 ikävuoden rajapyykin tienoilla.
Kirjeen ja puhelun myötä sovimme tärskyt. Herrasmies oli varsin iloinen kuullessaan savottakämpän uudesta elämästä sekä Kuismankylän kuulumisista. Tuskin maltan odottaa, että tapaamme.
