Sen hampaat on niin terävät ja katsekin kuin jäätä

 Eilen pääsin vihdoin siivoamaan remontin jäljet Saarijärven savottakämpältä ja testaamaan uutta hellaa. Kämppään on jo alkuaikoina rakennettu vapaakiertoinen keskuslämmitys-järjestelmä. Keittiössä on ollut hella, jonka läpi on kulkenut kämppää kiertävät lämmitysputkistot. Putkien ja patterien sisällä on jäätymätöntä glykolia, joten kämpän voi päästää talvella kylmilleen. Putket on vedetty niin, että lämpenevän glykolin kierrättämiseen riittää fysiikan lait, eikä erillistä pumppua tarvita.

Kun kämppä jäi pois savottakäytöstä '60-luvun lopulla, vanhan puuhellan tilalle tuotiin keskuslämmityskattila suoraan Kymin metallipajalta. Vuosikausia yöpyjiä palvellut kattila alkoi olla tiensä päässä ja kun toiveissa on saada kämppä takaisin vanhaan aikaan niin uuden mutta vanhan näköisen lämmitysuunin etsintä alkoi. Kaikkien riemuksi sellainen jopa löydettiin ja saatiin asennettua Torniaisen Jukan asiantuntemusta hyödyntäen. Jukka on mäntyharjulanen metalliseppä, jonka omaa suunnittelua sekä tuotantoa on myös kansallispuiston nuotiosijat. www.mynttilanmetallityo.com 

Kun lämmitysjärjestelmä oli testattu toiimivaksi niin ehdin vielä käymään lyhyellä lumikenkäretkellä. Viime viikon suojat ja loppuviikon pakkaset olivat tehneet kunnon hankisen, ja olisi ollut synti jättää se hyödyntämättä.

Jään laidalta löytyi jäljet, jotka tuotti ensin päänvaivaa. Hankikannon pinnalla oli ohut puuterilumi, joten tuulen ja auringon vaikutuksesta jälki leviää helposti.

Ensin mietin kettua mutta jäljet eivät olleet ketun jäljiksi riittävän sirot, eikä kettumaisesta helminauhasta ollut tietoakaan.

Jälkiä seuratessa kulkijan salaisuus alkoi paljastua. Eläin oli tullut mäntymetsästä, kulkenut vähän matkaa jään laitaa pitkin ja loikannut takaisin metsän siimekseen.

Jälkiä seuratessa alkoi pian näkyä jo sekalaista pariloikkaa, joka paljasti kulkijan metsän kultakurkuksi eli näädäksi.

Näätä on myös ahkera reviirin merkkaaja. Lisää tietoa näädästä löytyy googlettamalla. Tosin jostain syystä kuvahaulla etsiessa sekaan on livahtanut myös muutama Johanna Tukiaisen kuva, mutta kauniin ja punaturkkisen näädän erottaa kuvista kyllä helposti.