Viime viikolla pääsin melomaan kollega-Senjan (
SeikkailuviiKari Oy) parina reitin Mäntyharjun Miekankoskelta Hillosensalmelle. Retki oli Mäntyharjulta Repovedelle tulevan melontareitin testausta mm palveluiden osalta ja asiakkaiden kera. Mukana oli myös Mäntyharjun elinkeinoyhtiön MäSekin Mäntyharju- Repoveden pohjoinen portti hanke vetäjänsä Piia Mäkilän johdolla.
Tuosta sain kipinän laittaa oman uutukaisen kanootin myös vesille ja lähteä miehen kanssa tekemään päivämelonta Kouvolan lähimelontareitille. Monelle kouvolalaiselle on varmasti yllätys, että vartin matkan päässä Kouvolan keskustasta on tarjolla täysiverinen melontareitti. Itse pidän jokimaisesta ja vaihtelevasta maisemasta, ja sitä olikin hyvin tarjolla.
Matkaan lähdimme melkein kotipihasta, eli Valkealan Jokelan mattorannasta. Ensimmäinen osuus oli rauhallista Jokelanjokea. Koska halusimme mahdollisimman vähän järviosuutta, oikaisimme hiekkarannoistaan tunnetun särkkien eteläpuolelta menevää jokea pitkin Lappalanjärvelle.
Reitin ainoa järviosuus oli Lappalanjärvellä, jonka jälkeen tarjolla oli leppoisaa jokimelontaa. Ensimmäinen virallinen sillan alitus oli Harjunjoen suulla. Kivestä, betonista ja raudasta tehtyjä siltoja reitillä riitti. Ja koska Kouvola on tunnettu betonistaan, kyseinen vesireitti ristittiin betonimelonnaksi.
Seuraava vuorossa olivat jylhät vanhat ratasillan pilarit, joilla olisi varmasti ollut monia tarinoita kerrottavanaan, jos vain osaisivat niistä kertoa.
Evästauko pidettiin Pessankoskella. Harjujoen jälkeen virtaukset Kymijoessa olivat niin heikot, että pystyimme melomaan vastavirtaan Pessankoskelle asti. Eväät maistuivat ja miljöö oli karuudessaankin hyvin kaunis ja voimaannuttava.
Pessankoskelta reitti jatkui myötävirtaan Eerolan golfkentän vierustaa Lappakoskelle asti. Lappakoskella on ennen sijainnut Villatehdas, jossa on tehty mm sarkaa sekä villalankoja. Lappakosken kohdalla on turvallisinta mennä Golfkentän puoleista laitaa ja päävirtaa seuraten. Vaikka paikka on merkitty karttoihin virtaavana, se sopii silti myös aloittelijoille. Virta on rauhallinen ja leveä, eikä pärskeistä ole tietoakaan.
Joki oli paikoin myös kirkas ja pohja näkyi. Joen saastunut maine on alkanut puhdistua, päivän aikana nähtiin useita kalamiehiä. Koko reitti oli positiivinen yllätys, en edes itse uskonut löytäväni noin mielenkiintoisia paikkoja ja maisemia. Reittille lähtiessä on syytä tiedostaa, että se on kokonaan rakennetussa vesistössä, jonka teollinen historia juontaa juurensa satojen vuosien taakse. Erämaista maisemaa betonimelonnasta on turha hakea.
Melontareitti on helpointa päättää Rapakoskelle, eli lähelle Ahlmannintien ja rautatien risteystä. Paikkaan pääsee hyvin kanootilla sekä autolla. Liian lähelle Ahlmannintien siltaa ja patoa ei kannata pyrkiä, koska virta voi olla alempana voimakas.
Ja tässä vielä karttaa reitistä. Noin 16 kilometriä ja reilut 6 tuntia, tuulta oli muutama metri sekunnissa ja kovemmalla tuulella Lappalan ylitys olisi ollut jo melkoisen haastava. Reitti sopii aloittelijoille, Kuusaanlammella kannattaa varoa kaatuneita uittopollareita, jotka vaanivat kanootin keulaa vesirajassa. Ja vinkkinä vielä geokätköilijöille, tuolle reitille osuu aikas monta kätköä ;) (Ja jos tarvitset retille vuokrakanoottia, niin laita viestiä
info@tervarumpu.fi)
