Hyvä syy aloittaa blogin pitäminen pitkän, pitkän ajan jälkeen. Tässä välissä olen oppinut paljon asioita.
Ymmärrän nyt termin ruuhkavuodet.
Ymmärrän miten vaativaa on olla äiti.
Ymmärrän mitä tarkoittaa, kun vuorokaudessa ei meinaa tunnit enää riittää.
Mutta voima on edelleen siellä missä se on aina ollut. Luonnossa. Sieltä sen voi käydä hakemassa ja ottaa sieluunsa, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Tämä olisi asia, jonka toivoisin muidenkin oppivan.
Eräopaskoulun aikoina kouluttaja kertoi, että välillä on hyvä tehdä hyväntekeväisyyskeikkoja, jotta sydän pysyy mukana työssä. Tämän muistan aina aika ajoin ja mahdollisuuksien mukaan olen yrittänyt sitä toteuttaa. Tänä vuonna meinasin toteuttaa sen hieman isommalla mittakaavalla.
100 ihmistä metsään hyväntekeväisyyskeikkana. Erilaisilla retkillä ja erilaisille kohderyhmille. Osa retkistä on yksittäisille ihmisille ja osa ryhmille. Ensimmäinen ryhmä on jo ilmoittautunut ja retkeä ollaan sovittelemassa kevään kalenteriin. Samoin ensimmäinen jokamiesretki on kahden viikon päästä. Olen tästä kaikesta kovin innoissani :)
